lauantai 11. lokakuuta 2008

Vihdoin!

Tänä iltana tapahtui sitten se jota olin odottanut jo viime päivät: ovi sulkeutui viimeisen vierään perään. Tästä lähtien muutamia iltavierailuja lukuunottamatta ei ole vieraita tulossa nyt vähään aikaan. Meillä olikin koko ilta täynnä sitten omaa aikaa ja omaa kivaa :) Se on ihmeellistä kuinka voi kaivata vain sitä sylikkäin oloa rakkaan kainalossa :)

Ehkä saan nyt seuraavien päivien aikana myös ravistettua tämän ällöttävän limaflunssan pois.

Turkissa uutiset ovat pääosin terrorismia täynnä. Tänään Istanbulissa jäi kiinni itsemurhapommittaja (nainen!!!) jolla oli 9 kiloa räjähteitä piilotettuna vaatteitensa alle. Onneksi tämä pommittaja ei ehtinyt toteuttaa iskuaan. Taas olisi moni syyton siviili kuollut ihan turhan takia. Muutenkin Turkin koko media ja ihmiset ovat olleet ärhäkkäinä PKK:ta vastaan viime viikon terrori-iskujen jälkeen. Turkin lippuja liehuu monen kodin parvekkeella vastalauseena iskuille. Turkin armeija on aloittanut sotatoimet taas pohjois-Irakissa, samalla aikaa kun Presidentti Abdullah Gül suunnittelee aloittavansa keskustelut Pohjois-Irakin johtajan kanssa yhteistyöstä PKK:n kitkemisestä alueelta.

Elämä jatkuu siis tästä lähin vähän hiljaisemmin. Nyt minulla on aikaa ruveta kiinnostumaan taas kodinhoidosta. Minulla on haaveena seuraavien kuukausien varalle uudistaa olkkarin verhot. Täällä Mersinissä on parikin kangaspalakauppiasta ("parcaci"), joka myy ylijäämä kangaskappaleita sekä valmiita verhoja murto-osalla normaalihinnoista. Olen esimerkiksi ostanut sieltä keittiöön yhden päiväverhon 7 YTL:llä (3 metriä), monia tyynynpäällisiä 0,50 YTL per kpl sekä jalkapyyhkeitä kylppäriin 1 YTL kappale. Viime kerralla kauppiaalla vieraillessani löysin aivan mahtavan pieniruutuisen valkosinisen kangaspalasen (1,5 YTL) josta aion tehdä pöytäliinan. Annoin projektin anopilleni joka lupasi sen kotonaan ompelukoneella ommella. Muutenkin pitäisi vähän valkata käyttämättömiä/kuluneita/pieneksi jääneitä vaatteita ja lajitella ne mieheni kotikaupunkiin meneväksi. Siellä on paljon niitä tarvitsevia, varattomia ihmisiä joita autan mielelläni. Annoin jopa hääpukuni sitä tarvitsevalle ihan ilmaiseksi. Minulle on tärkeää muistaa myös huono-osaisia ja auttaa heitä mahdollisuuksien mukaan. Uskon että se apu tulee aina jollain tavalla sinulle takaisin. Mielestäni on aina tärkeätä jäädä ihmisten mieleen positiivisessä mielessä, ei koskaan negatiivisessä.

Kello lähenee jo keskiyötä..on aika kömpiä tuonne makuuhuoneen puolelle. Huomenna on taas uusi päivä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti