lauantai 7. marraskuuta 2015

Turkin vaalit

Viikko sitten kaytiin uusintakierros Turkin eduskuntavaaleissa, joissa valtapuolue vei voiton murskaavalla 49,5 %:n määrällä. Johtuen hyvin negatiivisesta Turkki-uutisoinnista ympäri Eurooppaa, ovat eurooppalaiset olleet ymmällään tästä voitosta. Täällä asuvana, voin ymmärtää voiton hyvin.

Viime vaaleissa nähtiin että Turkissa on noin 10 prosenttiyksikön verran liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole mihinkään puolueeseen kiinnittyneitä. Tämä 10 prosenttia sanoi viime vaaleissa AKPlle ei, äänestäen paaosin kurdipuolue hdpta ja kansallispuolue mhpta. Akp ei siis saanut enemmistöä vaan joutui keskustelemaan koalisiosta muiden puolueiden kanssa. Tämä oli myös opposition testausta, miten he olisivat valmiita toimimaan. Neuvotteluissa tuli selväksi jo heti että mhp ei tule olemaan missään tekemisissä kurdipuolueen kanssa. Heille sanottiin ei, samoin akplle. Chp listasi ehtoja, joilla suostuisi hallitukseen akpn kanssa joille akp sanoi ei. Yksi suurimmista ehdoista oli korruptiosta syytettyjen entisten ministerien tuomitseminen, johon akp sanoi ei, koska heidän mielestään korruptiota ei ole ollut. Tässä hätäkässä mhp riitaantui oman jäsenensä, puolueen perustajan pojan, kanssa koska hän julkisesti kannatti yhteistyötä akpn kanssa. Hänestä tehtiin ministeri, mhp poisti hänet puolueestaan ja hänestä tuli akpn puoluejäsen.

Jotta ymmärretään voittoa, täytyy meidän ymmärtää turkkilaisia äänestäjiä. Turkkilaiset pitävät karismaattisista, voimakkaista johtajista. Erdoğan on ehdottomasti yksi Turkin historian suurimmista johtajista, joka toi talouskriisissä, koyhyydessä ja epätasaarvossa elänneen Turkin uuteen loistoonsa. Taloutta parannettiin. Terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus läpikävivät suuria muutoksia. Kurdien asemaa parannettiin ja ennen halveksittujen uskonnollisten turkkilaisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa laajennettiin (esim. huivipäisten pääsy valtion virastoihin töihin ja kouluihin opiskelemaan). Maan yleinen infrastruktuuri vietiin 2000-luvulle. Maan köyhimmillekin tarjottiin ne samat mahdollisuudet joista nauttivat 90-luvun rikkaat, valtaa pitävät, elitistit. Vaikka viimeisinä vuosina ollaan menty taloudessa sekä yleisessä demokratiassa takaisinpäin, on mielestäni nykyinen valtapuolueen kannatus kiitosta juuri näistä reformeista.

Turkkilaiset eivät helposti unohda, hyviä ja huonoja asioita. He eivät myös ole tyhmiä. He osaavat lukea politiikkaa hyvin. Vaikka valtion kanavat ovat akpn kannalla, Turkista löytyy myös paljon opposition tv-kanavia, internet-sivuja, facebook-sivustoja sekä sanomalehtiä. Kanavia ja lehtiä, jotka aikoina ennen akpta, olisi laillisesti suljettu. Pidänkin akpta kapinointina entisaikojen kemalismia ja sekularismia painottaneita hallituksia vastaan. Monet turkkilaiset ovat kyllästyneitä valtion aikaisempiin pyrkimyksiin tuoda omaa elämäntapaansa lähellä oleva eurooppalainen kulttuuri tänne ns. normikulttuurina kaikille. He eivät ole koskaan löytäneet itseään siitä. Euroopassa muutenkin on aina pidetty turkkilaisia kakkosluokan ihmisinä, miksi heitä pitäisi ihannoida?  Ovatko he tyytyväisiä akphen? En usko. Onko heillä muita vaihtoehtoja? Ei oikein.

Miksi? Oppositiossa on sosiaalidemokraattinen chp, kansallispuolue mhp ja kurdipuolue hdp jolla on ollut tunnetusti suhde terroristijärjestö pkkhon. Hdp sai viime vaaleissa yllätysmäärän ääniä etenkin akpta kannattaneilta kurdeilta sekä nuorisolta, jota kiehtoi puolueen vapaamielisempi puolueohjelma vähemmistöjä kohtaan. Vaalien jälkeiset taistelut hdpn johtamissa kaupungeissa pkkn ja valtion välillä kuitenkin pelästyttivät nämä uudet äänet takaisin akplle. Eräässä näistä kaupungeista hdpläinen kaupunginjohtaja sanoi johtavansa sisällissotaa turkin valtiota vastaan. Turkin joukot tyhjensivät kaupungin terroristeistä ja pidättivät kaupunginjohtajan. Turvallisuus ja terrorismi ovat edelleen suuria ongelmia täällä. Niin akp kuin hdpkin käyttävät sitä hyväkseen politiikassaan.

Entäs sitten chp? He ovat Ataturkin perustama puolue, jotka ovat viimeisiä kemalismin edustajia. Vaikka akpn aikana heidän politiikkansa on pehmentynyt ja lähentynyt myös uskonnollisia, ei heitä olla koskaan nähty vastukseksi akplle. He ovat olleet kykenemättömiä tuomaan uudistuksia puolueen sisälle epäonnistuneiden vaalitulosten jälkeen. Eikä kilicdaroglua pidetä vaikuttavana johtajaehdokkaana, sillä hänen vaalilupauksensa ovat olleet löysiä eikä tosissaan otettavia. Heidän politiikkansa on täysin keskittynyt valtapuolueen virheisiin ja lupauksiin että me emme tee niin. Kun akplla on näkymys vahvasta Turkista vuonna 2023, ei chpllä ole mitään näkymää. Chp edelleen palvelee omaa puoluekantaansa. He lupaavat sananvapautta, ihmisoikeuksia, palkankorotuksia ja hyvää koulutusta. Asioita joka ei koske monenkaan turkkilaisen elämää. Palkankorotuksia lupasivat kaikki puolueet. Koulutuksen parantamista varten heillä ei oikein tuntunut olevan mitään vankkaa, toimivaa ohjelmaa. Oikeuslaitoksen puolueettomuus ja sananvapaus ovat asioita joita ei ole koskaan Turkissa ollutkaan. Jokainen hallitus käytti mediaa ja oikeuslaitosta hyväkseen omien näkemyksiensä tukemiseksi. Jopa erdogan joutui vankilaan luettuaan uskonnollisen runon. Näitä aikoja eivät turkkilaiset, etenkin akpn kannattajat, ole unohtaneet. Heille sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vain sanahelinää. Näinä 12 vuotena opposition kannattajat ovat laajasti haukkuneet akpn kannattajia tyhmiksi, joka ei ole hyvä keino tuoda uusia ääniä altavastaajalle. Oppositio nähdään siis suurena riskinä, jota ei Turkilla ole varaa ottaa.

Nyt varmaan kaikki jo ajattelevat että entäs akp ja erdogan jota kaikki vihaavat? Kyllä, täällä suurin osa akpn kannattajista rakastaa erdogania mutta iso osa ei. Akp ei kuitenkaan ole pelkkä erdogan, vaan puolueen sisällä on myös hyviä, maltillisia politiikkoja paljon. Valitettavasti erdogan pitää ohjia käsissään vahvasti. Presidenttia inhotaan mutta vaaleissa ei muuta vaihtoehtoakaan ole. Valinta onkin kuka on näistä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoin. Ja pelottavaa onkin ajatella tulevaisuutta valtapuolueen käsissä, mutta kunnioitan turkin kansan tahtoa ja uskon myös siihen että he osaavat sanoa vaaliuurnilla ei, kuin tarvetta on.

Miten erdogan kayttaa tata hyvaksi tulevaisuudessa kuten esim presidentin vallan laajentamisessa, jaa nahtavaksi. Luulen etta akpn kannattajat eivat halua laajennusta tarpeeksi paljon, jolloin kansanaanestys olisi epamieluisin vaihtoehto. Yhteistyo perustuslain muuttamiseksi ilman kansanaanestysta nayttaa talla hetkella mahdolliselta ainoastaan hdpn kanssa, jolla on omat vaatimuksensa kurdien oikeuksista seka autonomiasta ita-Turkkiin. Naita on hyvin vaikeaa hyvaksya.

P.S Nämä kaikki ovat omia mielipiteitani ja kunnioitan muitakin nakemyksia.

1 kommentti: